sunnuntai 22. helmikuuta 2015

ONGELMANA PÄIHDE- JA HUUMEHOIDON RAHOITUSONGELMA





Käyrät nousussa, rahoitus laskussa? (Kuvitus: internet)



A-KLINIKKASÄÄTIÖN KUKKARONNYÖRIT TIUKALLA



A-klinikkasäätiön yt-neuvottelut v. 2014 ovat johtivat uutisten mukaan 392 työntekijän lomauttamiseen. Lomautuksien kaavailtiin kestävän viikosta kahteen. Lisäksi kuusi työntekijää irtisanotaan. Näillä toimenpiteillä A-klinikkasäätiö tavoitteli 1,7 miljoonan euron säästöjä. Yt-neuvottelut johtuivat siitä, että asiakkaiden ohjaaminen palveluihin on vähentynyt tuntuvasti. Henkilöstökulut muodostavat yli 70 prosenttia säätiön kaikista menoista. A-klinikkasäätiö tuottaa palveluja 30000 asiakkaalle yli sadassa kunnassa. Työntekijöitä on noin 800. 

Irtisanomisten ja lomautusten lisäksi ao. säätiö sekä jättää avoimia toimia täyttämättä ja määräaikaisten sopimuksia uusimatta että välttää sijaisten käyttöä. Säästötoimenpiteiden vuoksi A-klinikkasäätiön hoito- ja kuntoutuspalveluihin ei riitä tarpeeksi henkilöstöä, joten palvelun tarjontaa päätettiin supistaa ainakin määräajaksi. Supistukset ovat ulottuneet myös v. 2015 puolelle.


PUUPÄÄMÄISIÄ SÄÄSTÖJÄ VÄÄRÄSSÄ PÄÄSSÄ?

Tuskinpa A-klinkkasäätön koko toiminta näistä säästöistä vielä lopullisesti vahingoittuu. Säätiöllä on pitkä perinne ja vankka tuki. Suunta on kumminkin hyvin huolestuttava. A-klinikkasäätiön taloudellisten vaikeuksien keskeisin syy on aluetason päihdepolitiikassa. Kaupungit ja kunnat ovat lähteneet säästämään väärässä päässä. Toisaalta säästöt A-klinikkasäätiön tarjoamien palveluiden kohdalla asettuvat samaan linjaan muiden vastaavien säästöjen kanssa. 

Jo vanhastaan rahaa ei ole kunnallispoliitikkojen mielestä riittänyt tarpeeksi vanhustenhoitoon eikä esimerkiksi koulupsykologien määrän lisäämiseen - tai ainakaan heidän tarpeelliseksi arvioimansa summa budjetissa ei ole vastannut todellisen elämän ja oikeiden sosiaalisten ongelmien asettamia vaatimuksia. Monet kokevat heikon vanhustenhuollon lähes häpeätahraksi maamme maineessa. Lapsiin ja nuoriin panostetaan mieluiten vain syöttämällä heille mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeassa tahdissa tietoja ja treenaamalla heitä jatkokoulutuspaikkoihin ja  pikaisesti sisälle työelämään. Koulukiusaaminen, koulupoissaolot, päihteiden käyttö, huumekokeilut, huumeiden vakinainen käyttö ja ongelmaisten nuorten perhetyö ovat jääneet taka-alalle. Matematiikan, kielten ja yleissivistävien aineiden opettaminen on ollut tärkeämmällä sijalla hyvinvoinnista huolehtimiseen nähden, vaikka paraskaan kieltenopettaja tai ammattiaineiden tuntija ei onnistu opetustehtävässään, jos lapselta - olipa tämä miten lahjakas hyvänsä - puuttuvat olennaiset valmiudet keskittyä tehtäviinsä ja usko, luottamus ja näkemys elää aikuisena ns. normaalia elämää ammattikoulutettuna ja työtä tekevänä kansalaisena. 

Muistamme, miten arkkiatri Arvo Ylppö oli keskeisesti mukana luomassa viime vuosisadan alussa uutta lapsimyönteistä ja lasten arvoa tunnustavaa hoito- ja kasvatuskulttuuria. Nyt vaikuttaa siltä, että tarvitsemme uudestaan lapsen ja nuoren käytännön arvon palauttamisen. Juhlapuheet ovat jo tunnetut.

A-klinikkasäätiön asiakkaat ovat harvoin persoonaltaan tasapainoisia, varakkaiden kotien ja hyvinvoivan keskiluokan jälkeläisiä, huolellisesti kouluttautuneita ja vakaasti työelämässä eläviä - alkoholin suurkuluttajia, alkoholisteja, sekakäyttäjiä tai narkomaaneja. Kokemuksen mukaan monen päihdeongelmaisen henkilön taustoista löytyy koulukiusaamista, insestiä, oppimisvaikeuksia, taustaperheen sosiaalista tai taloudellista vajoamista köyhyyteen tai eristäytyneisyyteen, lomautusta, työttömyyttä ja eläköitymistä. Tämän asiakaskunnan valmiuksia on jo kerran verotettu, kun he olivat lapsia ja nuoria, ja nyt heidän valmiuksiaan selvitä elämässä verotetaan vielä toistamiseen, kun kuntien päättäjät ja johtavat sosiaali- ja teveydenhoidon virkamiehet heikentävät päihdehoidon alan ammattilaisten mahdollisuuksia ennaltaehkäistä päihdeongelmien syventymistä ja auttaa alkoholistia, sekakäyttäjää tai narkomaania elämään edes astetta inhimillisemmällä tavalla tai palaamaan yhteiskuntaan vailla akuuttia päihde- tai huumeongelmaa. 

Nykyinen kunnallispolitiikka lasten, nuorten ja päihdeongelmaisten ihmisten kohdalla usein syventää sosiaalisia ongelmia, mutta kun ongelmat kasautuvat, eräät johtavat "kuntaemot" ja "kunnallispapat" nuorine "kiipijöineen" usein vain sulkevat silmänsä todellisuudelta ja elävät politiikan hypoteeseissaan tai keskittyvät  moralisoimaan politiikkansa uhreja. On lajissaan ennätys saada ensin aikaan pahoinvointia, sitten kieltää kuvotus ja lopuksi korkeintaan osoittaa sormella oksennusta. 

On toisaalta selvää, että yksilöllä on 100% vastuu huolehtia itsestään ja osallistua kunnolla elämäntilanteensa parantamiseen, mutta samalla hänelle on tarjottava hyvät välineet ja tukevat eväät lähteä muutossavottaansa.

SÄÄSTÖJEN AIKA JA PARONI VON MUNCHAUSEN -ILMIÖ

Koska nuorten lukuharrastus on vähentynyt, voimme olettaa, etteivät useimmat vasemmisto- ja liberaalipoliitikot - erityisesti Vihreät - ole tutustuneet teokseen paroni von Munchausenin retkistä. Paroni nimittäin vie lukijansa vallan merkillisten tapahtumien äärelle. Kun niitä lukee lapsena, saa rokotuksen ja tajuaa miten lahjakkaasti voidaan valehdella mutta ikään kuin totta puhuen. Näin jo lapsikin voi periaatteessa hahmottaa oikein eräiden Vasemmiston ja Vihreiden liberaalipoliitikkojen puhaltamat päihdepolitiikan suuret "kuplat". 

Vihreät ovat osaksi jo Osmo Soininvaaran vanhojen - 2000-luvun alun - aivoitusten pohjalta päätyneet vaatimaan huumepolitiikan muuttamista huumeliberaaliin suuntaan, nyt - ainakin näin aluksi - kannabiksen käyttöön kohdistaen. Vasemmistonuorten riveistä on kaikunut samanlaisia vaatimuksia. Näiden tahojen ellei kuningas- niin ainakin "paroniajatuksena" on esittää, että huumepolitiikassa on tiukkojen sääntöjen, selvien rajoitusten ja rankaisemisen sijasta keskityttävä yhteiskunnan tarjoamaan huumehoitoon. 

Vain paroni von Munchaussen itse pystyisi tekemään sen ihmeen, että kaupungit ja kunnat erityisesti nykyaikana kilvan rientäisivät lisäämään päihdehoitoon käytettävien summien määrää. Yhteiskuntavastuun kannalta ajateltuna on taas vastuutonta edes vaatia lisää tilaa huumeidenkäytölle ja samalla sälyttää kustannukset toisten, pääasiassa kannabista käyttämättömien tavallisten veronmaksajien kontolle. Kolmanneksi koko ajatus on absurdia hyvinvointipolitiikkaa. Tunnustavathan Vihreät hoitovaatimuksellaan itse jo edeltä sen, että huumeidenkäyttö oikeasti lisää hoidon tarvetta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.