sunnuntai 22. helmikuuta 2015

LISÄÄKÖ HUUMAUSAINE TAITEELLISTA KYVYKKYYTTÄ?





Terveisiä Ankkalinnasta! (Kuvitus: internet)




Helsingin Sanomien kultturisivuilla (HS 2.12.2013) toimittaja Sampsa Oinaala kuvailee jutussaan ”Huumeet synnyttävät kulttuuria” Kaisa Pulakan ja Jukka Mikkolan 12-osaista radion ohjelmasarjaa huumausaineista ja niiden vaikutuksesta eräisiin taiteellisiin suorituksiin. Ratsastaako toimittaja kirjoituksessaan huumeliberaalisuuden aallonharjalla vähän kuin onnellinen Kalifornian lainealautailija unohtaen, ettei valtamerelle pidä milloinkaan kääntää selkäänsä?


MITÄ MERKITSEE TOIMITTAJALLE KIIHKOTTOMUUS?

”Sarja suhtautuu huumeisiin neutraalisti sortumatta sen enempää ihannoimaan kuin tuomitsemaankaan tajuntaan vaikuttavia aineita.” Mitä on sitten toimittajan oma neutraalisuus? Kirjoittajan mukaan huumeilla on ollut ”kiistaton rooli useiden taideteosten synnyssä”. ”Vallitsevaan moralistiseen ilmapiiriin ei sovi, että nykyisin laittomiksi määritetyillä aineilla olisi ollut roolinsa sellaisten teosten synnyssä, jotka ovat yleisesti tunnettuja ja rakastettuja.”

Toimittaja viittaa useaan mielenkiintoiseen seikkaan. Huumekritiikki on moralistista ja vain tämänhetkistä. Huumeet ovat laitonta vain nykyisiin, ja laitonta juuri nykyisiin moralistisiin lakeihin ja normeihin nähden. Kirjoittaja puhuu tässä vielä vain aineista hämärtäen lukijalta yhteyden kielteisiä tuntemuksia herättävään käsitteen ”huumausaineet”. Mielestäni toimittaja itse ei jutussaan yllä ihailemansa sarjan mittaiseksi, koska hänen sanavalintansa ovat huumemyönteisiä näin aivan tavallisin lehdenlukijan tiedoilla ja tiedoilla punnituina. Tekstinikkarihan tässä antaa ymmärtää, että suhtautumista ”aineisiin” olisi paljonkin varaa muuttaa, etenkin koska huumeilla on ollut ”kiistaton rooli useiden taideteosten synnyssä”.

Toimittaja muistuttaa tosin miten Pulakan ja Mikkolan ohjelmasarja tuo myös esille huumeiden negatiiviset vaikutukset teosten tekijöihin. Hän ei ole ”negatiivisista vaikutuksista” kirjoituksessaan sen syvemmin kiinnostunut. Kirjoittaja mainitsee vain miten oopiumi ja ”pakkomielteinen rakkaus” yhdessä raunioittivat Hector Berliozin hermot. Epäonnisuus rakkaudessa vastaa tässä arvioinnissa nähtävästi jopa epäonnisuutta huumeidenkäytössä vai miten rinnastus tulisi käsittää? Toimittaja muistuttaa myös miten ennen ”oopiumia vedettiin kuin buranaa”, ja sillä lääkittiin myös niin eläimet kuin lapset. Hänen mieleensä ei tässä muistu, että ennen lasten hiuksiin tuprutettiin myös DDT:tä ja radiokaktiivisia aineiden vaarallisuutta ei ymmärretty samassa määrin kuin nykyään.



(Kuvitus: internet)


MITÄ PÄIHTEET JA HUUMEET TODELLA MERKITSEVÄT KULTTUURILLE?

Toimittaja aivan kuin paheksuu sitä, ettei nykykulttuurissa tunnusteta huumeiden roolia taiteissa. Hän ei mielestäni itse tajua kunnolla taiteen tekemistä. Monet huumeidenkäyttäjät ja humalaiset voivat päihtyneenä ollessaan kuvitella luovansa hyvää taidetta. Tosiasiassa päihdyttävät ja huumaavat aineet heikentävät aivotoimintaa ja yksipuolistavat kokemusmaailmaa ja taiteen ilmaisutekniikkaa. Itsekriittinen taiteilija suhtautuu päihtyneenä aikaansaatuun jälkeen hyvin kriittisesti. Tavallisempaa on se, että ainakin suuri osa tuotoksesta myöhemmin muokataan ellei kokonaan hylätä.

Alkoholisteille ja narkomaaneille on toisaalta tyypillistä ajautua niin suureen tottumukseen, etteivät aivot toimi enää normaalisti aineitta. Jos juoppo kirjailija tai narkomaani taiteilija annoksensa otettuaan taas pystyy luomaan, se ei johdu aineen luovuutta kehittävästä vaikutuksesta vaan ainoastaan siitä, ettei kemikaaleilla sotkettu aivotoiminta kirkastu työtä varten riittävässä määrin ilman päihdetarpeen tyydyttämistä.

Jotkut luulevat, että huumausaine laajentaa aivotoimintaa ja kehittää luovaa ilmaisua niin paljon, että päästään suorastaan nerokkaisiin tuloksiin. Olen tutkinut kannabispsykoosiin sairastuneen potilaan kuvataidetöitä. Ne olivat värikkäitä ja kiistatta erikoisia mutta yhtä kummallisia kuin hänen puheensa, josta oli todella vaikea saada selvää. Erikoisuus ja silmiinpistävyys eivät nosta luotua tuotetta erityiseksi arvoesineeksi.

Huumausaineet eivät luo taidetta eivätkä kulttuuria. Suuret taiteilijat luovat suurta taidetta. Tässä työssä kaikki humalluttavat päihteet päinvastoin heikentävät ja hidastavat hyvien tulosten saavuttamista kuin niitä edistävät. Laajemmin ymmärrettynä huumausaineet synnyttävät kulttuurin vain vahinkoa: luovat huumausaineriippuvuutta, ovat mukana väkivaltarikoksissa, heikentävät fyysistä ja henkistä terveyttä, kuormittavat runsaasti terveys- ja sosiaalijärjestelmiä ja aiheuttavat suoraan tai välillisesti ennenaikaisia kuolemia – taiteilijoidenkin parissa. Älä koskaan käännä selkääsi huumeaiheelle, huumeaalto voi sinut yllättää.

Toimittaja ei huumeista "innostuneena" pidä mielessä sitäkään miten taitedeoksen syntyy voi liittyä monta muutakin vahingollista tai rikollista seikkaa huumeiden ohella. Kuinka monen teoksen luovassa prosessissa on ollut mukana myös jokin väkivaltarikos, seksirikos, pedofilia, aviorikos tai varkaudet? Niitäkin tapauksia  riittää. Emme kumminkaa muiden kuin huumerikoksen kohdalla toistaiseksi puhu ”moralismista” ja voivottele nykyajan kielteistä suhtautumista rikokseen.

Luettuani Oinaalan jutun koen hänen asenteensa aiheeseen erittäin ongelmalliseksi. Jos lukijana tulkitsen väärin ja toimittajalle jopa hallaa tehden hänen juttuaan, on syy toimittaja Sampsa Oinaalassa itsessään. Tulkinnat kun kuuluvat vain taideteoksen vastaanottamiseen eikä sanomalehden artikkelin lukemiseen. Toimittajan on kirjoitettava niin selvästi, että hänen asiansa tulee varmasti ymmärretyksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.