keskiviikko 25. helmikuuta 2015

KANNABIS JA PORTTITEORIA. Kannabis on portti moneen pahaan




Tie joskus myös kuoleman porteille? (Kuvitus: internet)



Eräät huumealan asiantuntijat pohtivat, että vain pieni osa huumeita kokeilleista "jää koukkuun". Esitetään, että ongelmakäytön takana on usein muita syitä kuin huumausaineen fyysinen tai psyykkinen addiktiivisuus. Joidenkin mukaan siirtyminen kannabiksesta kovempiin huumeisiin on melko harvinaista. Siirtymisen koviin aineisiin katsotaan olevan kiinni enemmän elämäntyylistä kuin aiemmin käytetyistä aineista. On  kyseenalaista voidaanko sanoa, että siirtyminen kannabiksesta kovempiin huumeisiin on vain "melko harvinaista". Epäilylle löytyy useita perusteita. Yhtä epäilyttävää on toisaalta yrittää kieltää etteikö kannabikseen käyttöön itseensä liity portteja muihin vaikeuksiin.




1) Jos kannabiksen käyttäjäkunta on hyvin laaja, siirtyminen kovempiin huumeisiin on lukumääräisesti suurta, vaikka olisi prosentuaalisesti pientä tai vähäisempää. Siksi käyttäjäkunnan laajuus tulisi minimoida.




2) Koska ilmiöt yhteiskunnassa ja huumekulttuurin itsensä ilmiöt eivät ole staattisia vaan epävakaita, määrätystä tilanteesta on vaikea johtaa sääntöä, että juuri samanlainen tilanne vallitsee myös tulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa sitä, että emme voi olettaa, etteikö tulisi syntymään tilannetta, jossa kannabiksesta siirrytään vielä nykyistä suuremmalla joukolla vahvempiin aineisiin, esim. nyt vielä esiintymättömiin huumeisiin.




3) Vaikka kovia huumeita ei ryhdyttäisi tulevaisuudessa edes nykyisessä laajuudessa käyttämään kannabiksen jälkeen  - jo pelkästään laaja kannabiskäyttäjäkunta on yhteiskunnan päihdekehitykselle hyvin epäsuotuinen ilmiö. Yksin terveysvaikutuksia ajatellen kannabiksen pitkäaikainen käyttö suurin annoksin  tuottaa yhteiskunnalle maailmanlaajuisesti ajatellen enemmän ongelmia kuin pieni kovien aineiden käyttäjäkunta vuosikymmeniä sitten.




4) Elämäntyyli on ymmärrettävä laajemmaksi kulttuurisisällöksi kuin vain jonkun nuoren valitsema elämäntapa. Elämäntyyli kutsuu eksistentiaalisena valintana kulttuurissamme nuorta kuvioihinsa jo ennen hänen tietoisia elämäntapavalintojaan (mikäli nämä valinnat edes ovat koskaan kovin tietoisia). Kannabismyönteinen elämäntyyli etsii pilvenkäyttäjiä ja esim. amfetamiinimyönteinen elämäntapa pirin nauttijoita. Mutta jos nuori päättää kieltäytyä jo kannabiksesta ja toimia tietoisesti vastoin kulttuurissa vaikuttavaa kannabismyönteisyyttä, on selvää, että mahdollisuus ryhtyä käyttämään muita huumeita on pienempi kuin päinvastaisessa tapauksessa.




5) Käyttäjämääristä on aina vaikea saada tarkkaa ja luotettavaa tietoa. Huumemaailmassa yritetään mahdollisimman pitkälle salata ns. kovien huumeiden käyttö. On yleistä, että käyttäjä jouduttuaan vahvasti epäilyksen alaiseksi myöntää ns. lievemmän huumeen käytön, vaikka olisi jo siirtynyt kannabiksesta narkkaamaan yhtä tai useampaa kovaa huumetta. Huumeiden vakikäyttäjät eivät automaattisesti ilmoittaudu poliisille tai terveyskeskuslääkärille eivätkä huumeklinikat voi tilastoida muita kuin asiakkaitaan. 




6) Huumemaailmassa tie koviin huumeisiin on käytännössä erittäin usein johtanut kannabiksen kautta Hyvin harva huumeidenkäyttäjä on aloittanut huumekarriäärinsä jostain muusta aineesta kuin kannabiksesta, ja vain aniharva luopuu viimeiseksi jostain muusta huumeesta kuin pilvestä. Siksi laaja kannabiskäyttäjäkunta pitää jatkuvasti välillisesti yllä potentiaalista kovien aineiden käyttäjäkuntaa, vaikka kaikista käyttäjistä ei voisi koskaan tulla kovien aineiden kuluttajia.




7) Kannabis ja huumeet yleensä ovat myös portti  kansan rappeutumiseen. Tulevaisuudessa ne kansat, jotka rappeuttavat itseään huumausaineiden käytöllä ja alkoholismilla, ovat heikommassa asemassa kuin huumausaineisiin hyvin torjuvasti suhtautuvat yhteiskunnat. Kilpailussa onnistuminen edellyttää yhä enemmän fyysistä ja henkistä vahvuutta, hyvää älykkyyttä ja sopeutumista jo varhain työkulttuuriin. Toimiminen huumeita vastaan parantaa kansan toimintamahdollisuuksia tulevaisuudessa. Se lisää hyvinvointia, kun taas huumeet vain hyvän olon tuntemuksia, jotka vaativat aina vain enemmän kemiallisia ärsykkeitä toistuakseen yhtä palkitsevina. Yksi rappeutumiskehityksen piirteistä on laittomuuksien vähättely. Laissa määritellään teon mahdollinen rikollisuus. On pidettävä mielessä, että lukevan yleisön edessä huumemyönteinen kirjoitusote voidaan tulkita huumeiden käyttöön yllyttäväksi. Kannabis on laiton huumausaine.  Suomessa sen käytöstä saa pääsääntöisesti sakkoja ja viljelystä ja myynnistä tuomion. Kannabiksen lääkekäyttö on vähäistä ja itselääkitseminen laitonta. Jos nuorella on kannabista koskeva huumetuomio kontollaan, hänen ammatinvalintamahdollisuutensa kaventuvat. Ei ole lainkaan sama asia mitä valtakunnallisessa lehdessä kirjoitetaan huumausaineesta. Missä kulkee raja huumausainerikokseen yllyttämisen ja vain liberaalin sanailun välillä? Yhdenkään laittoman huumausaineen käyttöön ei pidä ketään rohkaista. Rikokseen yllyttäminen on rangaistava teko. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.