sunnuntai 22. helmikuuta 2015

HUUMELIBERAALIT SUURENNUSLASIN ALLA



Kemia maailmaa keinuttaa (Kuvitus: internet)





VIREÄT VIHREÄT LIBERAALIT

Vihreät haluavat luopua Aamulehden mukaan (9.6.2014) kannabiksen käytön rangaistavuudesta. Puolue sallisi  myös omaan käyttöön tapahtuvan kannabis-huumeen hallussapidon sekä kasvatuksen. Tavoite on kirjattu osaksi vihreiden vuosien 2015–2019 poliittista tavoiteohjelmaa, joka hyväksyttiin Jämsän puoluekokouksessa. Ohjelmassa esitetään, että "huumausainepolitiikan painopiste siirretään rangaistuksista haittojen vähentämiseen". Vihreät haluavat myös lisää voimavaroja päihdeongelmaisten kuntoutukseen.

Vihreiden huumepoliittinen kanta on tullut jo aikaisemmin esille, mutta Vihreitä on toisaalta huumeidenkäyttäjien suunnalta jo ehditty syyttää hidastelusta. Internetissä on ehditty valittaa sitä, ettei äänestämiselle ole saatu katetta. Koska Vihreiden kannatus on ollut laskusuunnassa, puolueelle on mahdollisesti tärkeätä säilyttää kannatus ja mielellään sitä lisätä "mariin" ja "hasaan" viehtyneiden kansalaisten ja liberaalista huumepolitiikasta yleensä pitävien parissa. Päihdeongelmaisten kuntoutukselle lisärahojen saaminen on todellisuudessa varsin epärealistinen odotus ja vaatimus "lompsan" avaamisesta käytännössä tyhjää puhetta. Se on myös ristiriitaista, koska Vihreiden ajama politiikka ennemmin lisää huumeongelmia kuin niitä vähentää. Samalla logiikalla voitaisiin päättää, että myymälänäpistykset ns. omaan käyttöön dekriminalisoidaan ja kauppiaille annetaan yhteiskunnan varoista korvauksia käytännön aiheuttamien tuhojen vuoksi.

Ovatko huumeliberaalit joskus jopa vallan äärikonservatiiveja? Onko kukaan  huumeliberaalia konservatiivisempi ihminen? Sen todistaa tämäkin katkelma syyttäjä Ritva Santavuoren kirjasta "Rouva Syyttäjä" (Edita: 1997). Huumeliberaali toistaa vuodesta toiseen samoja perusteluja, joiden viimeinen käyttöpäivä pitäisi olla jo ajat sitten sivuutettu.

Santavuori käy keskustelua nimettömänä pysyttelevän, huumepolitiikkaa tekevän "uudistajan" kanssa (ss. 232 - 234). Emme tiedä kuka uudistaja on. Ehkä hän on esim. joku  liberaalin taustan omaava Vihreä tai enemmän tai vähemmän "punertava" idealisti.


"UUDISTAJA" VERSUS SYYTTÄJÄ SANTAVUORI

"Uudistajan" teesejä:

-Narkomaaneille heroiinia lääkäreiden valvonnassa, perusteluina säästyminen yliannostuskuolemilta, hepatiitilta ja aidsilta
- Valtion huolehdittava huumejakelusta, perusteluna huumerikosten ja muiden rikosten loppuminen
- Miedot huumeet, marihuana ja hasis on laillistettava, koska riittävä saatavuus asettaa hinnat kohtuutasolle eikä huumeiden myynti kannata
- Kun mistä tahansa kioskista voi ostaa vapaasti kohtuuhintaan esim. marihuanaa, haittavaikutukset loppuvat
- Huumerikollisuutta ja altistumista koville aineille eivät aiheuta hasis ja marihuana vaan niiden laittomuus. Kannabiskieltolaki ja rangaistukset pahentavat huumeongelmaa
- Poliisin huumevalvontaa on voitava vähentää, koska huumekauppiaiden ja narkomaanien jahtaaminen aiheuttaa paljon kuluja ja poliisin työ vapautuisi muihin tehtäviin


Santavuoren vastauksia:


- Heroiinin vapaa jakaminen merkitsisi narkomaanien tuomitsemista ikuiseen huumeorjuuteen
- Jos valtio jakaisi huumeita, tämä merkitsisi antautumista huumerikollisuuden edessä
- Mistä valtio ostaisi tarvittavat huumeet?
- On turha vaatia ns. mietojen huumeiden laillistamista, koska tosiasiassa ei ole olemassakaan mietoja huumeita. Myös kannabis aiheuttaa riippuvuutta ja siirtymistä kovempiin aineisiin
- Vaikka eräät huumeet laillistettaisiin (silloiset huumeet), huumemafia ei tyytyisi istumaan "kädet ristissä" vaan keskittyisi tuotekehittelyyn entistä tehokkaammin
- Huumemafia aloittaa markkinoinnin yhä nuorempien keskuudessa. Käyttäjiä houkutellaan kivoilla nimillä kuten "Enkelipöly", "Ahkera mehiläinen", "Kristalli", "Superruoho", "Raketin polttoaine" ja "Elefantin taltuttaja"
- Mitä tehdään uusille aineille, jotka syrjäyttävät esim. heroiinin?
- Jos poliisien huumevalvontaa vähennetetään ja lopetetaan huumekauppiaiden ja narkomaanien jahtaaminen, alistetaan julkinen valta, politiikka ja virkamiehet rikollisjärjestöjen talutusnuoraan. Rikollisesta huumerahasta tulisi myös osa kokonaistaloutta. Jos sille tielle lähdetään, mafia saa jalansijaa ja vaikutusvaltaa muuallakin kuin huumepolitiikassa.

VÄLIETAPILLA

Punnittaessa näitä teesejä ja vastateesejä runsaan 17 vuoden jälkeen huomataan eräiden asioiden muuttuneen mutta monien pysyneen samoina. "Uudistajan" odotuksista huolimatta heroiini on todellakin tullut meillä syrjäytetyksi suuressa määrin. Tämän on aiheuttanut tasalaatuinen huumelääke "Subutex."  Ja Subutex on syrjäyttämässä heroiinin kaduilla siksi, että siitä on tullut jo osa "Uudistajan" vaatimasta huumausaineen lähes "vapaasta jakamisesta". Monista narkomaaneista on tullut korvaus- ja ylläpitohoidon myötä ellei ikuisia narkomaaneja niin ainakin pitkäaikaisia huumeaddikteja. Santavuori pitää sellaista pahana asiana, mutta nykyään yhteiskunnan ylläpitämää addiktiosuhdetta ei problematisoida. Korvaus- ja ylläpitohoito ei ole lopettanut hoidossa olevilta retkahteluja takaisin vanhoihin huumeisiin eikä voinut kokonaan estää korvauslääkkeiden väärinkäyttöä. Puhtaiden neulojen jakelu on sen sijaan vähentänyt sairauksien veritartuntoja. Myös huumekuolemien määrä on todennäköisesti suhteessa laskenut tasavahvan korvaushuumausaineen takia.

Korvaus- ja ylläpitohoito vahvoilla, huumausaineen kaltaisilla aineilla ei ole  vähentänyt kovien huumeiden ympärillä liikkuvan rikollisuuden kokonaismäärää. Myös Subutexia salakuljetetaan maahan ja myydään salaa kenelle tahansa halukkaalle.  Suomeen toimitetaan yhä heroiinia, amfetamiinia, kokaiinia, ekstaasia ym. perinteisiä huumeita ja tämän ohella valtavassa määrin uusia kehitelmiä, joista eräät ovat osoittautuneet erittäin vaarallisiksi. Santavuori on ollut oikeassa huumerikollisten kohdalla. Huumerikollisuus ei todellakaan jää odottelemaan "kädet ristissä" parempia aikoja vaan kilpailee markkinaosuudestaan suuntaamalla markkinointia tehokkaammin ja entistä houkuttelevammilla tuotteilla. Vaikka meillä tänään laillistettaisiin kaikki huumeet ja annettaisiin niitä vapaasti myytäväksi kauppoihin, huumausaineita kehiteltäisiin jatkuvasti lisää, ja rikollinen huumekauppa ei maksa veroja eikä tulleja eli se voi kilpailla myös hinnoilla. "Uudistajan" kaltaiset huumeliberaalit eivät osaa vastata tähän ja he kiertävät kysymyksen toistuvasti, niin ennen kuin nykyään. 

Kannabiksen vapauttaminen ei todellakaan lopettaisi kotikasvatusta ja kannabiksen salakuljetusta. Valtion kanssa on aina mahdollista kilpailla niin hinnalla kuin kannabiksen vahvuudella.

Jotta valtio voisi kilpailla huumerikollisten kanssa, sen tulisi joko a) pysyä tuote- ja hintakehityksen perässä tuottamalla itsekin entistä huumaavampia ja halvempia aineita aineen vaarallisuuden sivuuttaen b) lisätä kilpailevien yrittäjien eliminointia vankiloihin mikä taas lisäisi huomattavasti poliisityötä.

Mikäli taas kaikki huumeet laillistetaan siten, ettei valtio myy eikä puutu huumekauppaan, se menettäisi valtavat verotulot ja joutuisi katsomaan sivusta, kun huumeet tuottaisivat toisille valtavia voittoja ja toisille suuria haittoja. Kysymys olisi silloin myös täydellisestä antautumisesta huumerikollisuuden edessä.

"Uudistaja" väittää haittojen katoavan kannabiksen vapaan kaupan myötä. Kannabiksen aiheuttamat haitat, yllyke siirtyä kannabiksesta seuraavaksi vahvempaan tuotteeseen ja hasiksen aiheuttamat terveyshaitat eivät häviä mihinkään vaan lisääntyvät käytön kasvun myötä, eikä kannabiksen tai muiden huumeiden kauppaa voi ottaa hallintaan siten, että valtio käy huumeella kauppaa mutta estää muun, rikollisen kaupan. 

Kolmas mahdollisuus on valtion kaupankäynti nykyisten rikollisten kanssa. Jos valtio ryhtyisi kansainvälisen huumemafian suurimmaksi ja vaikutusvaltaisimmaksi ostajaksi, se saisi kaupan ja salakuljetuksen valtaosin hallintaan, mutta mafia ulottaisi lonkeronsa ja vaikutusvaltansa syvälle valtiontalouteen ja seuraavaksi varmasti monelle muullekin sektorille. 

"Uudistajan" vaatimus poliisin voimavarojen kohdentamisesta huumerikollisten sijasta muuhun rikollisuuteen huumevalvonnan vähentämisen kautta on heikosti punnittu. Valvonnan heikentäminen lisää huumerikollisten aktiviteettia ja aiheuttaa runsaammin erilaisia huumerikoksia, joita poliisin täytyy taas ajallaan tutkia. Myös osa perinteisistä talousrikoksista siirrettäisiin tehtäväksi huumerikosten puolelle. Poliisin työmäärää ei siis tällä vähennetä.  Santavuori on oikeassa puhuessaan yhteiskunnan joutumisesta rikollisuuden "talutusnuoraan". Ensiksi huumerikolliset saisivat yhä laajemmat valtuudet toimia nykyisellä alueellaan ja toiseksi huumerikollisuuteen voitaisiin nykyistäkin enemmän lisätä rikoksen tekoon lohkottua pääomaa, josta suuri osa on varmaankin ns. pimeää rahaa, mutta helposta huumerikollisuudesta voisi muodostua houkutin myös muulle, aikaisemmin rehellisenä pysyneelle liike- ja sijoitustoiminnalle.

KIELTOLAKITRAUMAN FIKTIOT

Vahvan liberaalitaustan omaava  Osmo Soininvaara pahoitteli vuosituhannen vaihteen tienoilla miten huumepolitiikasta on vaikea käydä älykästä keskustelua, koska aiheeseen liittyy niin runsaasti tunteita. Soininvaaran oma ajatus oli tuolloin se, että huumeista rankaisemisesta tulee siirtyä hoitoon, ja tämä on myös nykyvihreiden poliittinen tavoite. Tulevan hoidon aiheuttamia kustannuksia taas ei kukaan halua julkisuudessa selvitellä, ja sitä paitsi suurin osa huumeaddikteista ei halua hoitoa. Kuinka vaatimukset hoidon lisäämisestä voisivat siis olla vastaus tähän ongelmaan? Miten muuten määritellään ns. älykäs keskustelu? Eikö siinä todella saa olla mukana tunteita, jos nämä tunteet nousevat huumeiden aiheuttamista inhimillisistä kärsimyksistä? Entäpä sitten ne suuret tunteet, jotka ovat havaittavissa esim. kannabiksen - lue: hasiksen - vapauttamisen puolesta puhuttaessa? Nämä tunteet nousevat monella huumausaineen nimeltään hasis aiheuttamasta kemiallisesta mielihyvästä ja suuttumuksesta ja ahdistumisesta sen edessä, että jotkut tahot ja ihmiset haluavat rajoittaa heidän vapauttaan. Mitkä tunteet ja missä mitassa saavat olla läsnä huumekysymyksestä "älykkäästi" keskusteltaessa? Olisiko esim. Santavuoren huumekritiikki tarpeeksi älyllistä vai liian tunteellista Soininvaaran mielestä?

Suomessa alkoholia koskenut kieltolaki (1919 - 1932) jouduttiin kumoamaan. Liberaalit takertuvat kieltolain kumoamiseen tämän tästä. Luopumisen aiheutti se, ettei alkoholin käyttöä laissa kriminalisoitu ja ettei juomista mm. tästä syystä käsitetty  vääräksi aika laajoja raittiuspiirejä lukuunottamatta. Myös salakuljetusta esiintyi paljon. Jotkut myös pelkäsivät yleisen lainkunnioituksen heikkenevän, jos laki ja kansan tapa eivät kohtaa. Nykyään kulttuurissamme on huomattava halu karsia mahdollisimman paljon kasvattavaa yhteisöllisyyttä, yhteiskunnan asettamia rajoja ja yhteiskunnan valvontaa ja valvontaan pohjautuvaa rankaisemista. Yhteistä eri pyrkimyksille on individualismin ja mahdollisimman täydellisen riippumattomuuden korostaminen, joka saa filosofisesti ja poliittisesti yleisempiä tavoitteita ja määritteitä liberalismin aatteen pohjalta. Liberalismi on aikamme voimakkaimmin nouseva aatesuunta, ja liberaaleille erityisesti ns. kieltolait ovat etiikan vastaisia. Kannabiksen käyttäjät, myyjät ja kasvattajat käyttävät sumeilematta hyväksi yhteiskunnan liberaalisuuden suuntausta.

Kannabiskasvin ja samalla myös hasis-huumausaineen puoltajat haluavat liberaalisti dekriminalisoida kannabiksen käytön siksi, että käytön dekriminalisoiminen on paras tae - kieltolakiin viitaten - saada kannabis myöhemmin täysin vapaaksi. Tosiasia on, että käytön laittomuus on monelle edelleen yksi tärkeistä syistä jättää kannabis kokeilematta tai päättää käyttö pelkkään lyhyeen kokeiluun. Nykyistä huumeiden kriminalisointia ei siis voida verrata alkoholin kieltolakiin tämän pohjalta, ja toiseksi erotukseksi nousee kansan tuolloinen kristillinen perusta. Kirkon ja Raamatun arvojen ohjaama kansakunta löysi Raamatustaan jakeita, jotka puolsivat ainakin kohtuullista viinin käyttöä eli alkoholin nauttimista. Yhteiskuntamme perinteet antavat täyden mahdollisuuden jatkaa kaikkien huumeiden, myös kannabispohjaisen marihuanan ja hasiksen kriminalisoimista vailla jonkinlaisen sosiaalisen "kieltosyndrooman" aiheuttamaa todellista haittaa. Tämä ei suinkaan vähennä lainkuuliaisuutta vaan lisää sitä. 

Huumeita ei ole edes mahdollista vapauttaa suoraan alkoholin myynnin vapauttamisen tavalla. Kun kauppa vapautettiin ja luotiin Alko, jäljelle ei jäänyt sellaista alkoholimafiaa, joka olisi voinut tuottaa aina vain uusia vetovoimaisia alkoholiaineita huumausaineiden tavoin. Vahva olut ja pontikka ovat paljon lähempänä toisiaan kuin marihuana ja heroiini tms. vahva huumausaine. Kansa tietää huumeiden suuren kirjon ja monet haluavat yhä vastustaa kaikkia huumeita, hasis ja marihuana mukaan lukien mm. siksi, ettei huumausaineita vapautettaisi tulevaisuudessa yksi toisensa jälkeen yhä kasvavassa määrin.

"Uudistaja" viittasi kannabiskieltolakiin. Keskusteltaessa kannabiksesta monet haluavat siirtää huomion kannabiskasviin, jolla on eräitä lääkkeenomaisia ominaisuuksia, ja kiinnittäessään huomiota "hyödylliseen" kasviin ja sen laillistamiseen he peittävät näkökulman todelliseen tarkoitukseensa eli kannabiksen (käytännössä mukaan lukien myös hasis) laillistamiseen.

Alkoholin myynnin laillistaminen ei ole tapahtunut sekään suinkaan ongelmitta. Alkoholi aiheuttaa Suomessa valtavasti erilaisia yleisiä haittoja kuten liikenneonnettomuuksia, ja erityiset haitat kohdistuvat rajusti ongelmakäyttäjien ryhmään ja heidän perheisiinsä. Myynnin rajoittamisella nykyisestä on olemassa selvät perusteet. Näin alkoholin myynnin laillistaminen 1930-luvulta ei ole itsessään mikään punnittu peruste kumota nykyään kannabiksen käytön kriminalisointi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.